CODA-yhdistys ry 30 vuotta – yhteisöllisyys ja oppiminen yhdistystoiminnassa
CODA-yhdistys ry täytti tänä vuonna 30 vuotta, ja merkkivuoden kunniaksi meidän kuuden hengen
hallituksemme järjesti juhlaseminaarin Helsingissä Kulttuurikeskus Caisassa 25.4.2026. Ajankohta
oli merkityksellinen, sillä seuraavana päivänä 26.4. vietettiin kansainvälistä Coda-päivää.
Juhlaseminaarin rahoittajana toimi Bovallius-säätiö.
Minä toimin yhdistyksen varapuheenjohtajana ja siksi olin mukana järjestämässä tapahtumaa, mutta
samalla kyseessä oli myös tärkeä mahdollisuus kehittää omaa oppimistani ja työelämätaitojani
osana yhteisöpedagogiopintojani. Tässä kirjoituksessa tiivistän tapahtuman sisällön, tarkastelen
kokemuksiani tapahtuman toteutuksesta sekä sitä, mitä opin järjestö- ja yhdistystoiminnasta,
viestinnästä, verkostoista ja yhteisöllisyydestä.
Yhteistyötä ja monipuolista ohjelmaa
Vieraita tapahtumaan tuli yhteensä 71 ihmistä ja puhujia oli 11. Kaksi tulkkia työskenteli koko
tilaisuuden ajan, ja lapsille oli erillisessä tilassa omaa ohjelmaa viittomakielisen
kulttuurituotantoyhtiön Ursa Minorin vetämänä.
Tilaisuus toteutettiin sekä viittomakielellä että suomen kielellä. Osa puhujista viittoi, osa puhui, ja
ajoittain molemmat kielet olivat läsnä samanaikaisesti. Tämä kuvastaa hyvin coda-yhteisön
moninaisuutta.
Minulla oli kunnia avata juhlaseminaari viittomakielellä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun puhuin
näin suurelle yleisölle, ja kokemus oli jännittävä mutta positiivinen. Päivän ohjelma sisälsi
paneelikeskusteluja, luennon, infon liittyen codien osuuteen totuus- ja sovintoprosessissa ja
juhlapuheen yhdistyksen puheenjohtajalta. Juhlaseminaarissa yhdistyi kepeys, asiantuntijuus ja
myös vaikeampien teemojen käsittely.
Mitä opin viestinnästä ja verkostoista
Opin kuinka tärkeää aktiivinen viestintä hyvissä ajoin ennen tapahtumaa on. Somessa täytyi
ilmoittaa tapahtumasta moneen otteeseen ja saavutettavasti. Jokaisen postauksen jälkeen
ilmoittautujamäärä kasvoi.
Ymmärsin, kuinka viestinnän tärkeys kaksikielisessä ympäristössä korostuu. Yhteistyö puhujien,
tulkkien ja osallistujien kanssa vaati selkeää ja ennakoivaa kommunikointia. Ennen tapahtumaa
esiintyjiltä piti saada kaikki mahdolliset diat ja paneelia varten kysymykset toimitettua tulkeille,
jotta kaikki kävisi mahdollisimman sujuvasti.
Huomasin myös kuinka tärkeää jo olemassa olevat verkostot ovat pienelle yhdistykselle. Se, että
meidän hallituslaisilla, varsinkin puheenjohtajalla, oli vankkoja suhteita kuurojen yhteisön sisällä,
mahdollisti hyvien puhujien saamisen ja korkean osallistujamäärän.
Rohkeutta ja epävarmuuden sietämistä
Juhlaseminaarin jälkeen huomasin pohtivani paljon omaa rooliani ja jännitystäni tapahtuman
aikana. Olin huolissani siitä, miten osallistujat reagoivat ohjelmaan ja omaan esiintymiseeni. Tämä
kokemus opetti kuitenkin, että epävarmuus kuuluu uuden oppimiseen.
Jälkeenpäin ymmärsin, että kyseessä oli tilaisuus positiiviselle riskinotolle. Ylisuuri kriittisyys ei ole
aina tarpeen, sillä ihmiset arvostavat vaivannäköä ja yhteisiä kohtaamisia. Vaikka tapahtumiin
liittyy aina riski, se ei saa estää tekemistä.
Miltä yhdistysten tulevaisuus näyttää?
Viimeisessä paneelikeskustelussa nousi huoli CODA-yhdistyksen tulevaisuudesta ja yhteisön
katoamisesta, kun uusien jäsenten ja hallituslaisten saaminen mukaan on ollut hankalaa.
Keskustelimme siitä, kuinka some on tärkeä työkalu, mutta se ei kuitenkaan korvaa yhdessäoloa
kasvokkain, kuten tämä juhlaseminaari näytti. Osallistumisen muotoja voidaan joutua kuitenkin
muuttamaan, jos ihmiset eivät ole tarpeeksi kiinnostuneita tulemaan paikan päälle tapahtumiin tai se
ei vain ole mahdollista.
Keskustelussa nousi ilmi, että saavutettavuus, monikielisyys ja erilaisten osallistujien
huomioiminen tulevat olemaan yhä tärkeämpiä teemoja yhdistyksissämme. Eli hallituksen olisi
tärkeä miettiä kuinka he voivat huomioida kaikenlaiset codat.
Yhteisöllisyys ennen täydellisyyttä
Juhlaseminaarin järjestäminen opetti minulle, että täydellisen tapahtuman saavuttaminen ei ole
tärkeintä tai se, että kaikki järjestäjät jakavat saman vision siitä. Kaikista merkityksellisintä on
yhteisöllisyyden rakentaminen ja mahdollisuus kohdata muita ihmisiä. Kun tapahtuma järjestetään
vapaaehtoisten voimin, tärkeintä ei ole täydellisyys vaan yhdessä tekeminen.
Bovallius-säätiön rahoituksen ansiosta pystyimme järjestämään saavutettavan ja merkityksellisen
tapahtuman viittomakieliselle yhteisölle. Tuki mahdollisti laadukkaan ohjelman, asiantuntevat
puhujat ja yhteisölle tärkeän kohtaamisen.
Yasmine Vipan, varapuheenjohtaja, (yhteisöpedagogiopiskelija, Humak)